Keittiöjuttuja

 

Musta ku tuntuu, että näin joulun alla,  olemattomatkin asiat, otetaan tässä tapauksessa esimerkiksi leivät, heräävät henkiin. Musta alko näyttää, että meidän sämpylöitä ja ruispaloja kyrsi jotenki niin silminnähden paljon. Ehkä ne olivat kyllästyneet kuuntelemaan tämän talon lasten (puhumattakaan emännän) kiekumista tässä kaikuvassa kammaristossa. Tunsin syvää myötätuntoa näitä raukkoja leipäparkoja kohtaan ja ommella hurautin heille ikioman suojapesän kaapista löytyneistä jämäpaloista.

 

Olen ihan varma, että kuulin tyytyväistä hykertelyä kun nostin sämpyläiseni omaan uuteen kotikoloonsa.
Myönnän, että olen hieman kateellinen näille onnellisille.
Istuisi sitä itsekin lämpimässä tekemättä A yhtään B mitään..ja katselisi kuinka talo touhuaa joulukiireissään...huokaus
 



 

 

 

 

 

Kun kerran sämpylätkin sai niin tasapuolisuuden nimissä omputkin..

 

 

Kankaana tässä Marimekon vanhakaupunki, sisällä vahakangasta ja sisäosa punaista puuvillaa. Tästä tuli ystävälle joulutervehdys.